TEATTERIN ESITTELY
Lapin ylioppilasteatteri – eli LYT – on vuonna 1980 perustettu teatteriyhteisö Rovaniemellä. LYTille tärkeitä arvoja ovat taiteellinen vapaus, oppiminen ja kasvaminen sekä yhdenvertainen yhteisö. Teatterillamme ensi-iltansa saa noin 3–5 näytelmää vuodessa.
Lapin ylioppilasteatteri on yksi keskeisimmistä paikoista Rovaniemellä, jossa esittävän taiteen eri osa-alueiden taitoja on mahdollisuus oppia. Näin on erityisesti siksi, että ylioppilasteatterit ovat teattereita, eivät pelkkiä harrastusryhmiä.
Lapin ylioppilasteatteri on myös teatteri, joka vapaaehtoisvoimin huolehtii osaltaan Kulttuuritalo Wiljamin käyttökelpoisuudesta ja teknisestä kalustosta. Kulttuuritalo Wiljami on Lapin ylioppilasteatterin koti ja ylioppilasteatteri on Wiljamin sydän.
TOIMINTA – ILON KAUTTA
Lapin Ylioppilasteatterin perustoimintaa ovat monipuoliset teatteriproduktiot, joita jäsenistömme tuottaa. Teoksemme ovat niin omia tekstejä, teatterilaboratorioita kuin klassikkoteoksiakin. Teatterin tekeminen on tavoitteellista ja kunnianhimoista: olemme harrastajateatteri, mutta emme harrastelijateatteri. Lähtökohtana on tehdä tosissaan otettavaa ammattimaista teatteritaidetta. Periaatteessa kaikki teatterimme toiminta on jäsenien pyörittämää ja kaikki on mahdollista, kunhan tekijät löytyvät!
Jäsenistölle tarjoamme monipuolisesti koulutusta eri teatterin osa-alueista. Lisäksi teatterilla on erilaisia tapahtumia, esimerkiksi WiljamiGaala (teatterimme vuosijuhla-gaala), koti-illat, retket ja vierailut. Suurin retki, mikä vuosittain tehdään, on SYTY ry:n ylioppilasteatterifestivaali.
KULTTUURITALO WILJAMI
KOTIMME WILJAMI
Lapin ylioppilasteatteri toimii pääkäyttäjänä Kulttuuritalo Wiljamilla. Tilasta löytyy Lapin ylioppilasteatterin toimisto sekä Petteri- ja Katariina-näyttämöt.
Katsomon koko on 177 istumapaikkaa ja kaksi pyörätuolipaikkaa. Parvella on tarkkaamo omana suljettuna tilanaan. Tilasta löytyy lisäksi lämpiö narikalla, yleisö-wc:t sekä pukuhuone. Pyörätuolihissi löytyy (kulku rakennuksen takaa) samoin kuin inva-wc.
Tilan varaaminen
Tilan varaamisesta voit olla yhteydessä Rovaniemen kaupunkiin. Tarkemmat tiedot löytyvät täältä. Tämänhetkinen varaustilanne löytyy täältä.
Lapin ylioppilasteatteri omistaa ja hallinnoi Kulttuuritalo Wiljamin valo- ja äänikalustoa. Kaluston käyttö sisältyy kaupungin tilavuokraan. Valo- ja äänikaluston käytöstä ja neuvonnasta voit olla yhteydessä Lapin ylioppilasteatterin tekniikkavastaavaan.
NÄYTTÄMÖT
PETTERI-NÄYTTÄMÖ:
Tilan etunäyttämö on kiinteä vaneripintainen näyttämö kaapelikouruilla. Etunäyttämön takaosassa on esirippu, jonka takana on kulkumahdollisuus takanäyttämön kautta. Kooltaan näyttämö on noin 100m2. Syvyys 8,5m, leveys n. 12m, näyttämön korkeus lattiatasosta 40cm, tilan korkeus näyttämön pinnasta n. 4,5m.
Saatavilla lisäksi:
Tanssimatot: käytöstä on sovittava erikseen Rovaniemen kaupungin kanssa.
Videotykki: käytöstä on sovittava erikseen Rovaniemen kaupungin kanssa.
KATARIINA-NÄYTTÄMÖ:
Varsinaisen näyttämön takana on vanha luukkunäyttämö, jonka korkeus on 40 cm etunäyttämön pinnasta. Takanäyttämö ei ole pääasiallisessa esityskäytössä. Näyttämön perällä on Lapin ylioppilasteatterin lavastehylly.
HISTORIA
1980-LUKU
Lapin ylioppilasteatteri perustettiin Rovaniemellä marraskuussa 1980, vuosi Lapin korkeakoulun perustamisen jälkeen. Perustamisen liikkeellepanijana toimi ajatus Rovaniemestä ”ihan oikeana yliopistokaupunkina”, jossa toimi jo tuore korkeakoulu ja ylioppilaskunta – vain se teatteri uupui. Ylioppilasteatterin perustaminen toi uuden harrastusmahdollisuuden opiskelijoille, ja sillä oli myös merkittävä rooli kaupungin kuvassa opiskelijakaupunkina.
Perustamisprosessissa ja teatterin alkutaipaleen innovaattorina sekä nuorten teatterilaisten merkittävänä tukijana oli korkeakoululla suullista viestintää opettanut Ahti Ahonen, joka myöhemmin toimi myösi Rovaniemen kaupunginteatterin johtajana. Lapin ylioppilasteatterin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin oikeustieteen opiskelija Mirva Lohiniva.
Vauhdikkaaseen alkuun lastennäytelmien siivittämänä! Loppusyksystä 1980 perustettu Lapin ylioppilasteatteri ahkeroi ensimmäisten kuukausien aikana tarmokkaasti saadakseen keväällä 1981 näyttämölle ensimmäisen näytelmänsä, Hannele Junttilan kirjoittaman lastennäytelmän Henri Hepokatti. Työryhmään kuului kymmenkunta opiskelijaa, joista kuudella oli varsinainen rooli näytelmässä. Ohjaajana Hepokatissa toimi Kaisu Niskanen, joka oli hankkinut ohjaajakokemusta teatterikursseilta.
Ensimmäiseksi näytelmäksi valittiin juuri Henri Hepokatti, koska sen arveltiin olevan riittävän pieni pala teatterille, jolla ei ollut aikaisempaa kokemusta, omia tiloja harjoitteluun ja tarvikkeiden säilytykseen esitystiloista puhumattakaan. Osa varusteista oli lainassa Rovaniemen kaupunginteatterilta ja lavasteiden suhteen teatterilaiset joutuivat tehtailemaan mitä mielikuvituksellisempia ratkaisuja.
Hepokatti-näytelmää esitettiin kaupungin nuorisotiloissa ja se sai hyväksyvän vastaanoton katselijakunnalta. Kriitikoiden näkemys aloittelevasta teatterista oli sen sijaan hymistelevä – arvosteluihin käytettiin kokonaan toista asteikkoa kuin ”oikean” teatterin näytelmien arvioimiseen.
Alkuvuosina teatterissa toimi aktiivisesti 15-20 nuorta, joista suurin osa oli yliopistolaisia, mutta mukana oli teatteriorientoitunutta väkeä myös muista oppilaitoksista. Ylioppilasteatteri ei alun alkaenkaan säännöissään rajannut ketään toimintansa ulkopuolelle, vaan sääntöihin kirjattiin jäsenyyden edellytykseksi ainoastaan kiinnostus teatteriin.
Ensimmäisten vuosien aikana ylioppilasteatterin tuotanto profiloitui enimmäkseen sekä lastennäytelmiin että nuorisolle suunnattuihin projekteihin. Tavoitteena oli tuoda näyttämölle ainakin yksi lastennäytelmä vuodessa.
Vuoden 1984 loppuun mennessä ylioppilasteatteri oli esittänyt nuoremmalle väelle suunnattuja projekteja kaikkiaan kahdeksan muassaan Oiva Paloheimon Tirlittan, Yvonne Keulsin Haavoittunut enkeli, Eija-Elina Bergholmin Vika on sika sekä Kalle Fältin Lavap – Suomi poikki -musiikkinäytelmä.
Ylioppilasteatterin toimintaa hankaloitti alkumetreiltä saakka pysyvien harjoitustilojen puute. Ensimmäiset näytelmänsä teatterilaiset valmistelivat Varsitien nuorisotiloissa. Esityksiä järjestettiin kouluilla ja juhlasaleissa. Harjoitukset saattoivat alkaa iltayhdeksän jälkeen, kun kaikki muut halukkaat ryhmät olivat käyttäneet tiloja tarpeeksi. Yöt jäivät nuorilta teatteri-ihmisiltä kovin lyhyiksi. Pysyvien tilojen puute aiheutti lavasteiden ja esiintymisasujen siirtelemistä ja kuljettamista paikasta toiseen. Myös itse tekijät alkoivat väsyä vaihtuviin paikkoihin ja epävarmuuteen. Rovaniemen kaupungilla ei ollut pyynnöistä huolimatta tarjota nuorelle teatterille pysyvää ja asianmukaista tilaa.
Ylioppilasteatterin asunnottomuusongelma helpottui kevättalvella 1984, jolloin teatterilaiset saivat kaupungilta harjoituspaikakseen vanhan maaliliikkeen varaston linja-autoaseman kellaritiloista. Tila oli kuitenkin vain pimeä, ikkunaton monttu, joka kelpasi lähinnä harjoitusten järjestämiseen ja edellistä paremmin tavaroiden säilytykseen.
Harjoitustilojen ahtautta ongelmallisempana teatterilaiset näkivät vapaiden näyttämöiden puutteen. Esityksistä valtaosa järjestettiin Valistustalolla sekä kouluilla ympäri Rovaniemen kaupunkia ja maalaiskuntaa. Kaupungilta vuokratut harjoitustilatkin kävivät kuitenkin alati laajenevalle teatterijoukolle liian ahtaaksi, ja ylioppilasteatteri odottikin saavansa valmistuvalta nuorisotalolta itselleen tilaa. Toivomus ei kuitenkaan toteutunut.
Vuonna 1986 ylioppilasteatteri sai tilat entisen Supermarketin yläkerrasta Rovaniemen keskustasta. Ilkka Laasonen oli pitänyt nuorisotoimen järjestämässä keskustelutilaisuudessa uhkauspuheen, jossa todettiin teatterin lakkauttavan toimintansa, mikäli asianmukaista tilaa ei kaupungilta järjestyisi. Samalta istumalta kaupunginhallituksen puheenjohtaja lupasi teatterille Supermarketin tilat.
Tilaan tehtiin kevättalvella rakennus- ja maalaustöitä talkoilla, jolloin tilasta saatiin teatterilaisille toimiva aivan oma tila. Tilaan piti tehdä turvallisuusmääräysten mukaisesti oviaukkoja, väliseiniä ja uloskäyntejä ja ennen ensimmäistä ensi-iltaa teatterilaiset ahkeroivat vielä edellisen yön. Vinttihuoneistossa oli tilaa noin sadalle hengelle, joista katsojapaikkoja oli 60.
Avajaisia vietettiin saman vuoden toukokuussa ja juhlaan yhdistettiin ylioppilasteatterin 5-vuotisjuhlallisuudet. Pimeän poika sai ensi-iltansa juhlassa, ja siitä tuli yleisömenestys.
Timo K. Mukan teksteihin pohjautuvaan ja Maarit Ruikan ohjaamaan Lumen pelko -näytelmään musiikin sävelsi Markku ”Otto” Rissanen. Näytelmässä esiintyivät hänen lisäkseen mm. Kaija Kärkinen ja Kristiina Halttu. Lumen pelosta tuli myöhempinä vuosina muistettu ja muisteltu kappale teatterilaisten joukossa.
Vuonna 1986 Lumen pelosta tehtiin uusintaversio Wienin kansainvälisille nuorisoteatteripäiville, missä Lapin ylioppilasteatteri oli ainoa suomalaisedustaja. Lavalla nähtiin Lumen pelon lisäksi myös Pekka Töpöhäntä, Riesa ja Sininen lintu.
Ajanjakson merkittävimmäksi näytelmäksi nousi Franz Kafkan Muodonmuutos, jonka ohjaa Ilkka Laasonen vuonna 1988. Näytelmää pidettiin haasteellisena palana nuorelle teatterille, mutta esitys sai yleisöltä ja lehdistön kriitikoilta hyväksyvän vastaanoton. Myöhemmin ylioppilasteatteri matkasi näytelmällä Japanissa järjestettäville teatterifestivaaleille sekä Moskovaan. Muodonmuutoksen kanssa teatteri sai kutsun myös Aruban teatterifestivaaleille, mutta rahoitusta matkaan ei enää järjestynyt, ja matka jäi tekemättä.
Vuonna 1989 Ylioppilasteatteri osallistuu Franz Kafkan Muodonmuutos-näytelmällä Japanissa järjestettäville Toyama International Ameteur Theatre -festivaaleille ja tuo voittoisalta matkaltaan kultaa näytelmän ohjauksesta, näyttelijäntyöstä ja näytelmästä. Matka on kaikin puolin muutoinkin kiinnostava – lavasteiksi Imatralta tilatut köysiverkot joudutaan kuljettamaan lentokoneessa käsimatkatavaroina, ja sukkahousuja myöten kaikki rekvisiitta on tiukkojen maahantuontivaatimusten vuoksi palautettava takaisin Suomeen.
Teatterilaisten kotikolo oli edelleen Supermarketin yläkerrassa, kun 80-luku alkoi lähestyä loppuaan. Katsomopaikkoja on tilassa kuutisenkymmentä ja teatterilaiset olivat tilaan tyytyväisiä. Tuolit olivat lainassa Rovaniemen teatterilta sillä edellytyksellä, että ne saadaan sinne takaisin, mikäli niitä tarvitaan. Samaan tapaan käytettävissä oli myös muuta teatterin ylimääräistä tarpeistoa.
Vierailevana ja matkustelevana teatterina ylioppilasteatteri oli aktiivinen. Teatterilaiset osallistuvat vuonna 1987 TNL:n lasten ja nuorten teatteripäiville Ouluun näytelmällä Pikkujättiläinen, vuonna 1988 Seinäjoen harrastajateatterikesään Muodonmuutoksella sekä samana vuonna Oulussa järjestettäville Ylioppilasteatteripäiville näytelmällä Maalaislääkäri.
1990-LUKU
Vuonna 1990 ylioppilasteatteri täyttää pyöreitä vuosia. 10-vuotisjuhlat järjestetään ravintola Tivolissa 18.11. Vuoden ohjelmistoon kuuluvat mm. Kortisto, Tässä kylässä ei ole varkaita ja Noitarumpukuu.
Ylioppilasteatteri saa vuonna 1991 nuorisosiipensä, kun omatoimisesti harjoitellut ja esiintynyt nuorisoryhmä Jore D liittyy ylioppilasteatterin alaisuuteen. Ensimmäisenä esityksenä heiltä nähdään teatterilla Saituri-näytelmä. Vähitellen ”pienet” sulautuvat osaksi teatteria sen täysivaltaisina jäseninä.
Ylioppilasteatteri laajentaa toimintaansa myös kuunnelman tekemiseen. Ilkka Laasosen ohjaamana tehdään Nina Vanan ja Paula Joonan kirjoittama 7-osainen joulukuunnelma, joka esitetään joulun alla mm. Lapin Radiossa.
Vuonna 1992 teatteri etsii sopivaa suurempaa tilaa laajentuneeseen toimintaansa. Kansantalolta saadaan hyvä tarjous, johon Rovaniemen kaupunki lähtee mukaan. Tilaksi ehdotetaan myös Sosialidemokraattien Kino Rojalia, mutta Kansantalo on paremmalla paikalla ja ylioppilasteatteri muuttaa siihen.
Kansantalon tila nimetään Wiljamiksi. Wiljamiin tehdään suuri remontti ennen teatterin muuttoa. Mukana vanhoista tekijöistä uutta tilaa suunnittelemassa ja toteuttamassa ovat Ilkka Laasonen, Heikki Ervasti ja Pentti Uimonen, jotka ovat yhdessä sopinet uuden tilan remontin toteuttamisen viimeiseksi projektikseen Lapin ylioppilasteatterissa.
90-luvun alussa tehtiin paljon vierailuja. Ylioppilasteatterifestivaalien lisäksi LYT osallistui myös Pohjoiskalottifestivaaleille, jotka 1993 järjestettiin Kiirunassa Ruotsissa ja 1994 Narvikissa Norjassa.
Teatterilaiset tempaisivat vanhusten puolesta syyskuusta 1994 alkaen – kaikki Rovaniemen kaupungin vanhainkodissa asuneet vanhukset kukitettiin ja onniteltiin heidän syntymäpäivänään. Vanhainkotikeikat jatkuvat vuoden 1995 elokuuhun saakka.
Timo K. Mukan tekstien tuominen näyttämölle saa jatkoa, kun Tarja Kilpeläisen ohjaama näytelmä Täältä jostakin tulee ohjelmistoon vuonna 1994.
Muita 90-luvun alkupuolen näytelmiä on mm. Taikuri Oz, Viimeinen ääninauha, Juna Barceloonaan, Ethän lähde Jimmy Dean, Harmillinen sattuma, Cooper; yksityisetsivä ja Tartunta.
Vuonna 1995 ylioppilasteatterifestivaaleilla vieraillaan Nigel Williamsin kirjoittamalla ja Markku Lukan ohjaamalla näytelmällä Luokan vihollinen. Näytelmä yltää suureen suosioon ja sitä esitetään eri kouluilla ympäri Pohjois-Suomea. Samana vuonna tehdään teatterin historian kallein produktio, Caramba-musikaali.
Samuli Reunanen kirjoittaa ja ohjaa näytelmän Viimeinen veljeskunta vuonna 1996. Esitys saa Suomen Harrastajateatteriliiton kantaesityspalkkion syksyllä 1997 sekä hyvän vastaanoton yleisöltä.
Pulppeita Tarinoita on jälleen pitkästä aikaa työryhmän itsensä käsikirjoittama teos. Siinä yhdistetään Daniil Harmsia, Shakespearea, Edgar Allan Poeta ja Quentin Tarantinon Pulp Fiction -elokuvaa, paikallista huumoria, työväenlauluja ja mitä vain kuvitella saattaa. Lavastus on hyvin karsittu – näyttämöllä on vain kuusi tuolia ja flyygeli. Esitys on absrurdi ja hauska.
Syksyllä 1997 tehdään todellinen hittinäytelmä Fedja-setä, kissa ja koira. Se oli historian parhaiten tuottanut näytelmä ja veti parhaiten yleisöä – Sallasta saakka. Yli puolet esityksistä oli loppuunmyytyjä. Fedjassa marssitettiin esiin uusi uljas musiikkiosasto teatteriin ja systemaattinen tuottaminen käynnistyy kunnolla.
Samuli Reunasen ohjaama Kalju laulajatar niitti mainetta Vaasan ylioppilasteatterifestivaaleilla. Raati, johon kuuluu mm. Kirsikka Moring, toteaa, että ”Suomen kartta on kääntynyt nurinpäin, kun lappilaiset tekevät absurdia teatteria ja Helsingin yt:llä taas tehdään Koskikauppoja ja polkupyöriä”.
Mette Ylikorva toi Turusta mukanaan sirkustuulahduksia. Ylikorva on opiskellut Turussa sirkustaiteen ohjaajaksi ja ammattitaitoisella valmennuksella hän toi sirkuksellisuuden ensi kertaa Suomessa harrastajateatteriin. Vuonna 1998 tehtiin sirkusproduktioista ensimmäinen, Sirkus Tivoli.
LYTillä perustettiin ensikertaa Pupu-team, jonka toimesta alettiin järjestää näytelmien karonkkatyyppisiin ”hautajaisiin” parodioita esitetyistä kappaleista. Pupu-teamin esitykset perustuivat sisäpiirihuumoriin ja ne oli tarkoitettu näytelmää tekemässä olleelle työryhmälle. Esityksiä luonnehditaan montypython-tyylisiksi ja ne ovat todellisia irrottelevia alkuperäisten tekstien pahoinpitelyjä.
Vuonna 1998 jatketaan kokeilevaa linjaa, eli tehdään kaksi monologia väliajalla: Jean Coctean Ihmisääni , jonka esittää Irene Tikka ja Samuel Beckettin Askeleet esittäjänään Kaisu Koski. Tarkoituksena on tuoda lavalle kerrankin naisten esittämiä tekstejä ja vieläpä taiteellisimmasta päästä. Kaisu Koski jatkaa monologiaan graduksi asti. Molemmat monologit ohjaa Olli Mannerkoski.
Vuonna 1998 Lapin ylioppilasteatteri saa Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhteisen kulttuuripalkinnon ja ehdokkuuden Ylen Valopilkku-ohjelman Vuoden Valopilkuksi.
Loppuvuodesta 1998 ylioppilasteatterin yhteyteen perustettiin Tyhjän päällä -improvisaatioteatteriosasto. Improvisaatiosta innostuneita teatterilaisia kävi kouluttamassa Jami Hyttinen Stella Polaris -ryhmästä, ja teatteri toimi talven ja seuraavan syksyn aktiivisesti, kunnes toiminta hiukan laantui alkaakseen uudella innolla syksyllä 2001.
Kovan rutistamisen jälkeen ylioppilasteatteri otti hiukan rauhallisemmin. Oli jälleen vuoro tuoda kotimaisia näytelmiä lavalle; Isäni, sankari -näytelmä edustaa pohjoista tekstiä ja Kari Heiskasen Jumalainen lahja -näytelmän toiseen esitykseen Suomessa saadaan lupa kirjailijalta itseltään. Lisäksi Sirkus Seepra sai ensi-iltansa.
2000-LUKU
Ylioppilasteatteri vietti 20-vuotisjuhlaansa 18.11.2000. Mukana juhlassa oli vanhoja konkareita aivan teatterin alkumetreiltä ja historian varrella jollakin tavalla teatterissa toimineita persoonia, joita on etsitty mm. lehti-ilmoituksin. Juhlanäytelmänä esitetään Irene Tikan ohjaama ja Esko Janhusen dramatisoima Kihokki. Juhlaillallista nautittiin juhlapuheiden lomassa ravintola Legendassa.
Kypsään ikään yltämisen kunniaksi taloyhtiö lahjoitti teatterille valokyltin. Lapin yliopisto lahjoitti ylioppilasteatterille Lapin yliopiston viirin, joka on kolmas laatuaan.
”Lapin ylioppilasteatterin 20-vuotisen historian aikana on esitetty yli 70 näytelmää. Joukossa on ollut klassikoita kotimaasta sekä maailmalta, musiikkipainotteisia näytelmiä sekä omin voimin käsikirjoitettuja näytelmiä lapsia ja nuoria unohtamatta. Näiden lisäksi teatteri on toteuttanut vuosittain erilaisia kabaree-esityksiä, esiintynyt monenlaisissa tapahtumissa ympäri Suomea sekä laulaen että näytellen.
Kysyttäessä henkilöiltä merkittävimpiä näytelmiä historian varrelta he nostavat mieleenpainuvimmiksi projekteiksi mm. Timo K. Mukan Lumen pelon vuodelta 1985 (ohjaajana Maarit Ruikka) Franz Kafkan Muodonmuutoksen vuodelta 1988 (ohjaajana Ilkka Laasonen), Jussi Kylätaskun Haapojan vuodelta 1998 (ohjaajana Samuli Reunanen) sekä Mette Ylikorvan Sirkukset vuosilta 1998-2000.”
Ylioppilasteatterin konkari Vesa-Matti Komonen viettää 10-vuotistaiteilijajuhlaansa ja samalla läksiäisiään. Hänen toistaiseksi viimeiseksi ohjaajantyökseen ylioppilasteatterissa jää Nikolai Gogolin Mielipuolen päiväkirja, jolla näytelmällä Komonen itse voittaa näyttelijäpalkinnon Seinäjoen harrastajateatterikesässä kesällä 2000.
Mette Ylikorvan sirkusnäytelmät saavat jakson aikana jatkoa. Vuonna 1999 esitetään Sirkus Seepra ja vuonna 2000 Sirkus Suojaväri, joista jälkimmäinen tuo ohjaajalle valmennuspalkinnon Seinäjoen Harrastajateatterikesässä kesällä 2000.
Tekniseen kalustoon satsataan: Ylioppilasteatteri saa lahjoituksena toisen tietokoneen äänityökäyttöä varten äänikalustoon ostetun efektilaitteen rinnalle. Myöskään erityisryhmien toiveita ei jätetä huomiotta; valomiesten kunto on päässyt rappeutumaan ja taloyhtiö hankkiikin kauko-ohjaimella varustetun valopöydän, jotta huonokuntoisten valomiesten ei enää tarvitse juosta erikseen yläkerran tarkkaamoon jokaista valotilannetta testatakseen.
Ylioppilasteatteri eli vahvaa muutoksen kautta. Vanhat kasvot väistyvät tuoreiden tieltä; mm. Vesa-Matti Komonen siirtyi Kemin kaupunginteatteriin ja pitkään yt:n puheenjohtajana toiminut Petteri Markkanen väistyi varapuheenjohtajaksi. Uusia teatterintekijöitä etsittiin kuumeisesti. Syksyllä 2001 järjestetty jäsenkatselmus saikin ennennäkemättömän suuren suosion ja uusia innokkaita teatterintekijöitä löytyi runsaasti.
Uudet kasvot innostuivat mm. improvisaatiosta, ja improryhmä keikkaileekin innokkaasti useissa kohteissa Rovaniemellä ja lähiympäristössä. Tyhjän päällä -improvisaatioryhmäkin heräsi uudelleen eloon. Perinteistäkin teatteria toki tehtiin, mm. Kiinteistövälittäjä vastoin tahtoaan -näytelmä edusti uutta suomalaista teatteritekstiä ja kävi niittämässä mainetta keväällä 2001 Joensuussa järjestettävillä ylioppilasteatterifestivaaleilla.
Syksyllä 2001 ylioppilasteatteri teki Pauli Konttajärven esittämän vahvan monologin Infobio, joka myös vieraili Mikkelissä Työväen Näyttämöpäivillä. Rovaniemen teatterin näyttelijät vierailivat ylioppilasteatterilla ohjaamassa; Mm. Kiinteistövälittäjä vastoin tahtoaan -näytelmän ohjasi Markku Köngäs.
Vuonna 2003 mukaan toimintaan tulee paljon uusia henkilöitä, minkä myötä LYT:n aktiivinen toimijajoukko alkoi pikkuhiljaa vakiintua muutoskauden jälkeen. Vuoden aikana ensi-illassa oli seitsemän tuotantoa, joiden lisäksi järjestetään suosiota ja kehuja ansainneet ylioppilasteatterifestivaalit. Improvisaatioryhmä jatkoi toimintaansa ja LYT:n bändi herätettiin henkiin. Lisäksi marraskuussa Wiljamin lavalla nähtiin Johanna Latvalan ideoima Teatterimaraton, jossa kahden päivän työstöajalla kahdeksan hengen työryhmä valmisti teatteriesityksen.
Vuoden suurimpana voimannäyttönä oli kuitenkin Ylioppilasteatterifestivaalit, jotka järjestettiin 11.- 13.4.2003 Rovaniemellä. Viikonlopun aikana Rovaniemellä nähtiin 14 näytelmää kaikilta 13:lta SYTY-jäsenteattereilta. LYT esitti festivaaleilla kaksi näytelmää, syksyllä 2002 ensi-iltansa saaneen Hirviön lahjan ja Hullun rakkauden. Ohjelmassa oli myös LYT:n kolmas esitys, Kuolemaani saakka, mutta se jouduttiin perumaan sairastapauksen vuoksi. LYT:n bändi esiintyi festariklubilla ja festareilla järjestettiin myös improvisaatiokilpailu, joka päättyi Lapin ylioppilasteatterin voittoon voimakaksikko Mikko Lipposen ja Ville Kiljusen suorituksella.
Vuoden aikana teatterille hankittiin uutta kalustoa, mm. savukone, pesukone, cd-soitin ja mikrofoneja, ja lisäksi Kansantalon toimesta Wiljamiin rakennettiin uusi ovi parvelta suoraan himmenninhuoneeseen.
Vuosijuhlat 18.11. herätettiin henkiin jokavuotiseksi perinteeksi ja PM-palkinto jaetaan Petteri Markkaselle pitkäaikaisesta työstä teatterin hyväksi. Lisäksi Pupu-team perinne koki uuden syntymän Yksi lensi yli käenpesän yhteydessä ja tämä tekniikan näkemys näytelmän kulusta sai ratkireimukkaan vastaanoton.
Vuonna 2004 LYT tuotti yhteensä viisi ensi-iltaa. Kevät painottui alusta loppuun saakka omaan tuotantoon, kun näytelmät käsikirjoitetaan, ohjataan ja tuotetaan kaikin puolin oman väen voimin. Vuonna 2004 ei yksikään näyttämöllä nähty tuotanto tuottanut tappiota.
Tromssa-Vattajanniemi –näytelmän musiikki levytettiin ja levy ilmestyi marraskuussa 2004. Se oli ensimmäinen studiolevy, jonka LYT on tuottanut. Levy sisältää studioäänityksinä kaikki kymmenen laulua. Sanoitukset ovat Touko Issakaisen käsialaa ja sävellyksistä vastaa Mari Ylipiha ja sovituksista Pelle Mulari. Kesällä 2004 LYT aktivoi improvisaatioryhmän Mikko Lipposen johdolla ja ryhmä esiintyi kesän aikana menestyksekkäästi kuusi kertaa ravintola Comicossa. Syksyllä LYT:n improvisaatioillat vakiinnuttavat asemansa kaikille avoimena teatteriharrastamisareenana.
Lapin ylioppilasteatterin valokyltti asennettiin vihdoin Wiljamin ulkoseinää koristamaan neljän vuoden odotuksen jälkeen. Vuoden aikana teatterille hankittiin myös pitkään odotetut langattomat mikrofonit ja saliin asennettiin pimennys- ja äänieristysverhot kulkuoville. Rikki menneiden pääkaiuttimien tilalle hankitaan uudet. Vuosijuhlassa PM-palkinto myönnetään Pekka Holopaiselle, joka on ansiokkaasti toiminut Lapin ylioppilasteatterin hallituksessa talouspäällikkönä ja lukuisissa produktiossa tuottajana.
Kaikissa kevään 2005 ensi-illoissa käytetään ylioppilasteatterin ulkopuolisia ammattilaisia tai puoliammatilaisia ohjaajia, yksikään ei tuottanut tappiota ja teatterin menestys jatkui hyvin. Syksyllä LYT aloitti 25. juhlavuoden juhlintansa SDP:n 100-vuotisjuhliinsa tilaamalla monologinäytelmällä Pihkaniska, joka oli Esko Janhusen käsikirjoittama ja ohjaama. Perinteisessä vuosijuhlassa PM-palkinto myönnetään Timo Härköselle, joka on ansiokkaasti ollut mukana Lapin ylioppilasteatterin toiminnassa useiden vuosien ajan. Monimuotoinen improvisaatiotoiminta jatkui kursseilla ja Tyhjän päällä esiintymisillä. Vuoden aikana järjestettiin käsikirjoituskurssi, jonka myötä Radio Säteilyyn toteutettiin kaksi LYT:lla kirjoitettua kuunnelmaa.
Vuonna 2006 Lapin ylioppilasteatteri tuotti yhteensä kymmenen ensi-iltaa Wiljamin lavalle, joista kuusi ensi-iltaa oli syksyllä 2006 järjestetyn Teatterilaboratorio hankkeen puitteissa.
Vaasassa huhtikuun 7.-9. päivä pidetyille ylioppilasteatterifestivaaleille vietiin lokakuussa 2005 ensi-iltansa saanut Ilkka Vuojalan ohjaama näytelmä ”Hiiriä ja ihmisiä”. Ylioppilasteatterifestivaalilla esitettiin ensimmäisen kerran SYTY-näytelmä, johon osallistui 12 ylioppilasteatteria. Lapin ylioppilasteatteria edustivat näytelmässä Ville Kiljunen ja Antti Koivisto Humanoidi-Jaskoina.
Vuonna 2006 Lapin ylioppilasteatterilla suurimpia hankintoja olivat valokaluston täydentäminen kymmenellä heittimellä, uuden savukoneen hankinta sekä äänikaluston täydennysten tekeminen. Lisäksi Kansantalo oy, Rovaniemen kaupunki sekä Cinema ry hankkivat kesän 2006 aikana Wiljamiin uuden kiinteän valkokankaan, joka asennetaan vuoden 2007 alussa paikoilleen. Wiljamigaalassa myönnettiin PM-palkinto Petteri Putkiselle, joka on ansiokkaasti toiminut Lapin ylioppilasteatterin toiminnassa useiden vuosien ajan.
Vuonna 2007 LYT tuotta näyttämölle 6 näytelmää. Useammasta lyhemmästä kokonaisuudesta muodostuva ”Teatterilaboratorio” järjestettiin edellisvuoden mallin mukaan. Kokonaisuus nimettiin Talvisarjaksi. Talvisarjassa nähtiin 5 eri ensi-iltaa kolmessa erässä ja niiden myötä teatterin toimintaan vakiintui paljon uusia harrastajia. Improvisaatiokurssi jatkoi toimintaansa, mutta kaikki kurssitoiminta jäi vähäiseksi, koska LYT:lla käydään jälleen läpi sukupolvenvaihdosta. Vuosijuhlakin järjestettiin pienimuotoisesti vuosipäivänä sunnuntaina 18.11. ja jäsenet kerääntyivät saunomaan ja syömään Artiklan saunalle. Yksi syy juhlien pienimuotoisuuteen on se, että Wiljami-gaala oli suunniteltu järjestettäväksi heti vuoden 2008 alussa suuremmassa muodossa.
Vuonna 2008 Lapin ylioppilasteatterin lavalle tuotettiin 5 ensi-iltaa. Joukossa oli oman väen tekemiä kantaesityksiä sekä klassikoita Pinteristä Shakespeareen. LYT osallistui aktiivisesti myös erinäisiin tapahtumiin, kuten SYTY:n toimintaan. Kulttuuritalo Wiljamin käyttäjien määrä kasvoi. LYT oli tiiviissä yhteistyössä SKaF:n (Suomen Kansalaisfoorumi) kanssa kurssituksen osalta. LYT oli mukana pilotissa, jossa kokeiltiin uutta kurssitusformaattia ja näin ollen hiipunut kurssitoiminta saatiin taas käyntiin. Wiljamigaalassa PM-palkinto myönnettiin Katariina Alatalolle, joka on ansiokkaasti toiminut Lapin ylioppilasteatterin toiminnassa useiden vuosien ajan.
Vuonna 2009 laman näki LYTin toiminnassa. Wiljamigaalaa juhlistettiin pienimuotoisempana illanviettona ja perinteikäs PM-palkinto jäi kokonaan jakamatta. Näyttämölle tuotiin kolme ensi-iltaa: Jonne Suopajärven ohjaama Rosencrantz ja Gyldenstern ovat kuolleet, Vesa-Matti Komosen ohjaama Jääkuvia ja Tessa Suhosen ohjaama Liimataisen kontti.
2010-LUKU
Alku vuosikymmenen mieleenpainuvimpia näytöksiä olivat Titi Honkasen ohjaama PAN ja Päivi Kolmosen ohjaama Peltirumpu. Vuosina 2010-2012 näytelmiä tehtiin 14.
Sen jälkeen tahti hieman hidastui ja vuonna 2013 näytelmiä tuotettiin yhteensä 5 ja vuonna 2014 yhteensä 4. Tällöin LYT oli täynnä ilon kiljahduksia ja hauskuuttelua jäsenten kesken. Filosofia oli sellainen, että näytelmiin keskityttiin koko talon voimin.
Keväällä 2010 LYT aloittaa 30. toimintavuotensa. Juhlavuoden alussa Rovaniemellä uutisoidaan kulttuuritalo Wiljamin pääkäyttäjyydestä ja Lapin Kansa toteaa, että Lapin ylioppilasteatteri on Wiljamin pääkäyttäjä tänäkin vuonna. Juhlavuosi näytelmä oli Janne Rosenvallin ohjaama Frankenstein.
Esitysten osalta vuosi 2010 käynnistyy jälleen kerran päätään nostaneen Tyhjän päällä -improvisaatioryhmän järjestämien improvisaatioiltojen myötä. Improvisaatiota esitettiin joka kuun ensimmäisenä torstaina Pub Tupsussa. Improvisaatioryhmä saa tukea teatterinjohtaja Tytti Oittiselta ja näyttelijä Antti Hovilaiselta Rovaniemen teatterista.
Kurssitoimintaa pidetään yllä mm. valo- ja äänikurssien sekä uuteen nousuun lähteneen viikottaisen improkerhon muodossa.
Syty ylioppilasteatterifestivaalit järjestetiin toista kertaa Rovaniemellä vuonna 2013. Iskulauseena oli ”Tule, syty, roihua!” Päätuottajana festivaaleilla toimi Mari Tuominen, jonka johdolla koko LYTin voimin järjestettiin tämä upea tapahtuma.
LYT:in esitteillä oleva näytelmä oli Päivi Kolmosen ohjaama Peltirumpu, jota kuvailtiin ”päräyttäväksi”. Itse festivaalit jäivät legendaarisen hyviksi, joista puhuttiin vielä vuosikymmenenkin päästä.
Katso Antti Lindholmin tekemä kutsuvideo festivaaleille!
Vuonna 2015 huikea Päivi Kolmosen ohjaama R.O.M.E.O & J.U.L.I.A tehtiin yhteistyössä Rovaniemen teatterin kanssa. Melko pian sen jälkeen LYTillä alkoi jälleen sukupolven vaihdos. Vanhat lyttiläiset alkoivat siirtymään muualle ja toiminta hiljeni hieman muutamiksi vuosiksi.
Taiteelliseksi johtajaksi nousi pitkän linjan lyttiläinen Maiju Saikkonen, joka tuotti kantaaottavia ja sykehdyttäviä teoksia toisensa jälkeen. Etenkin Vilin laulu 2015, 84 päivää 2016 ja Kasvun paikka (ohjattu yhdessä Malla Ylijurvan kanssa) 2017 saivat paljon kiitosta ja jäivät monien mieleen.
Eino Hantulan ohjaama Rakkausjuttu 2016 keräsi teini-ikäistä yleisöä. Pienempiä labroja ja muita näytelmiä oli useita.
Suurien tekstien aikakausi alkoi, kun Esa-Pekka Tupen ohjaama Eikä Yksikään Pelastunut 2017 valtasi Wiljamin lavat. Esityskausi jatkui seuraavan vuoden puolelle ja keräsi ennätysmäärän katsojia. Näytelmä oli vaikuttava ja keräsi paljon huomiota. Heti sen perään Jonne Suopajärvi ohjasi Myyntitykit 2018, joka sekin jäi monien mieleen upeana elämyksenä.
Pian sen jälkeen esityskausia avattiin lähinnä vain LYTin sisäisista käsikirjoituksista ja työryhmistä, joista suurimpana ja tunnetuimpana nousi maiju Saikkosen ohjaama ja käsikirjoittama Aika Hauska Masennusnäytelmä. Näytelmä sai SYTY-festivaaleilla vuonna 2019 Kantateksti palkinnon, voitti Rovaniemen teattereiden Nätti-Gaalassa Vuoden Näyttämötaide teko – palkinnon ja Rovaniemen kaupunkin Nuoriso teko -palkinnon. Näytelmää lämmitettiin yhteensä 3 kertaa uudelle näyttökaudelle, ja sen oli määrä lähteä myös Suomen kiertueelle mutta kiertue ei lopulta toteutunut.
Vuosikymmenen loppua kohden LYT alkoi jälleen uhkua eloa, kun uusia jäseniä alkoi vakiintua taloon. Useita lyhyitä näytelmiä alettiin tuottaa ja Ruusu-Maria Lappalisen ohjaama Tarinoita Maailmankaikkeudesta teki historiaa käyttämällä UV-maaleja ja luomalla kauniin maailman lavalle. Näytelmän oli määrä edustaa seuraavilla SYTY festivaaleilla LYT:iä.
Lisäksi 50-vuotias Domus Arctica säätiö tilasi juhlagaalaansa LYT:iltä Maiju Saikkosen ohjaaman ja käsikirjoittaman vajaan tunnin mittaisen näytelmän ”Kodin tarina”, jonka näyttelijät Samuli Valkama ja Loru Reinikka opettelivat 2 viikossa.
Varmalla ja innokkaalla otteella LYT alkoi suunnitella innolla vuosikymmenen vaihdosta.
2020-LUKU
Vuosi 2020 alkoi toiveikkaasti. Tarinoita Maailmankaikkeudesta valmistautui uudelle tuotantokaudelle SYTY-festiivaliin. Aika Hauska Masennus näytelmä lämmitettiin kolmatta kertaa, tällä kertaa yhteistyössä Lentävän Poron Teatterin kanssa ja hieman uudella kokoonpanolla.
Masis ehti olemaan lavalla yhden näytöksen ajan, jonka jälkeen Toukokuun 13. perjantai alkoi globaali sulkutila ja korona alkoi. LYTin oveen liimattiin kyltti, jossa Jonne Suopajärven harakanvarpailla luki ”KAIKKI ON PERUTTU!!!”. Aika Hauska Masennusnäytelmä esiintyi tyhjälle katsomolle viimeisen kerran ja sen jälkeen Wiljami sulki ovensa.
Suunnitelmat suuresta 40. vuotisjuhlasta siirtyivät uudestaan ja uudestaan karanteenin jatkuessa. Syksyllä tehtiin kaksi näytelmää, joista ensimmäisen Maiju Saikkosen, Risto Ukkosen ja Marita Quevaran ohjaama Tritanic joutui keskeyttämään näytelmäkautensa koronan takia. Aika oli todella haastavaa.
Vaikka korona aihetti vaikeuksia, valonpilkkuja silti löytyi. Suomen harrastajateatteri liitto julisti LYT:in Vuoden Harrastajateatteri 2020 ja Nuorisoseura valitsi LYT:in Vuoden 2021 Nuorisoseuraksi. Lisäksi yhdistyksen logo uudistettiin ja koko graafinen ilme sai päivityksen uudelle vuosikymmenelle, puhumattakaa siitä, että Wiljamille rakennettiin talkoovoimin kokonaan uusi lava.
Vuosi 2021 alkoi myös menestysmusikaalilla, Maiju Saikkosen ohjaamalla Haltija-keiju-merenneito-maailman-vahvin-TYTTÖ, eli Malla Ylijurvan lyhyt elämä sellaisena kuin se kannattaa kertoa, joka sai onnekkaasti pitää koko esityskautensa karanteenien välissä ja yleisösuosion vuoksi sille järjestettiin vielä yksi ylimääräinen näytös. Näytelmä teki myös uuden merkkipaalun LYT:in historiassa, sillä Wiljamiin rakennettiin toimiva lentojärjestelmä, jonka avulla ihminen nousi lentoon.
Puheenjohtaja Risto Ukkosen johdolla LYTin kirjanpito, toiminta, strategia ja koko talon toimivuus lykättiin kohti uutta, eheää tulevaisuutta ja LYT käänsi katseensa tulevaan vaikeuksista huolimatta.
Koronan heitellessä LYTtiä, 40. vuosijuhlan tuottaja Johanna Keränen ikuisti alun perin livenä suunniteltua juhlagaalaa streamina. ”Striimi-Tiimi” loi kauniin, upean ja liikuttavan etägaalan, joka keräsi katsojia niin uusista kuin vanhoista jäsenistä. Gaalan jatkot jatkuivat pitkälle yöhön: sekä paikan päällä työryhmän kesken, että etänä lyttiläisten (kautta aikojen) toimesta. Juhlavuotta juhlistettiin myös valokuvanäyttelyllä.
Pikkuhiljaa tilanne alkoi taas tasoittua. Etä-ajan innoittaman LYTin jäsen Ante Jalvela alkoi tuottamaan LYT-musiikkia, joista mieleenpainuvimmat olivat Vappuna 2021 julkaistu ”Vabu ei lopu” ja 40. gaalassa nähty ”Wiljami Gaala”. Myös Haltija-keijun esitykseen alettiin myymään lippuja virtuaalisena tallenteena.
Kesällä Tyhjän päällä improvisaatio ryhmä heräsi henkiin lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Konttisen kesäteatterin lavalla esitettiin neljä improvisoitua kesämusikaalia ja myöhemmin syksyllä nähtiin improvisoituja syysmusikaaleja.
Myöhemmin samana syksynä LYT:ille pyrki ennätysmäärä uusia jäseniä. Halukkaita teatterin tekijöitä oli vaikka millä mitalla, ja he pääsivät heti tositoimiin Macbeth näytelmän parissa. Ohjaajia oli viisi: Kaisla Männistö, Tuomas Toivainen, Kastanja Kumpulainen, Loru Reinikka ja Maiju Saikkonen, jotta koronarajoituksia pystyttiin noudattamaan pienryhmien voimin.
Lisäksi loppuvuodesta Tiinaliisa Multamäen ohjaama Kova Luu sai suuren suosion. Jälleen kerran LYT teki jotain uutta: näytelmä pohjautui väitöskirjaan ja yhdessä näytöksessä oli viittomakielen tulkki. Näytelmä keräsi yleisöä jokapuolelta Suomea ja kosketti katsojia.
Vuonna 2022 SYTY-festivaali järjestettin kolmatta kertaa Rovaniemellä, teemalla Tulen ja jään ylioppilasteatterifestivaali. Kahden vuoden festaritauon jälkeen festivaalituottajat Johanna Keränen ja Esa-Pekka Tuppi loihtivat yhdessä koko LYTin jäsenistön kanssa unohtumattomia festivaaleja, toivoen, ettei kaikkea taas jouduta viime tipassa perumaan.
Vuosi 2023 oli tohinaa täynnä. Keväällä ensi-iltansa LYTin lavalla sai Esa-Pekka Tupin ja Loru Reinikan ohjaamana kunnianhimoinen Pimeä Metsä Broadway-musikaali. Musikaali näki jopa 14 esitysiltaa ja se oli jättimenestys Rovaniemellä. Lisäksi Risto Ukkosen ohjaama ja dramatisoima Ohjaus tuotettiin ja esitettiin osana Ukkosen graduprosessia samana vuonna.
Kesällä Tyhjän Päällä improryhmä viihdytti jokirannassa ja yöhemmin syksyllä Maiju Saikkosen käsikirjoittama Yksityiskohdat näki uudestaan Wiljamin lavan. Uusien prokkis herätti Kelavalan tarustoa henkiin Sammo-teoksessa.
Vuosi 2024 siivitti monta uskomatonta teosta LYTillä. Alkuvuodesta Elina Pentinsaaren käsikirjoittama Suuntakysymys kosketti ja nauratti Rovaniemeä futurististen retrossa asetelmassa. Kerran rantaan saavuttiin oli Severi Roivasen ja Patrik Törhösen käsikirjoittama rohkea taiteellinen eksplorointi, joka myös esitettiin vuoden SYTY-festivaaleilla.
Kesällä Konttisen kesäteatteri ja Lapin ylioppilasteatteri tuottivat uskomattomana yhteistyönä Peppi Pitkätossun, jonka lopullinen täyttöaste oli 106%!! Syksyllä Juha Hurmeen ohjaama Erkki Kailan kantateksti Sadan vuoden sairaskertomus keräsi myös valtavasti katsojia Wiljamiin.
Vuosi 2024 oli todella täynnä tekemistä ja intoa Lapin ylioppilasteatterilla, joka näkyi myös syksyn pääsykokeiden hakijamäärässä!
