Meillä kävi tuossa viime marraskuussa semmoinen homma, että Saako olla sardiini? -esityskausi vaan yhtäkkiä loppui. Siis aivan täysin yllättäen ja äkkiarvaamatta tuli se päivä, jolloin esitettiin viimeinen esitys. Onneksi siinä vaiheessa ei tarvinnutkaan vielä itkeä tai ruveta nuijimaan Lapin ylioppilasteatterin historian suurinta lavastusta pikkusiksi säpäleiksi roskalavalle. 

 

Oli nimittäin alkanut jo kiertää huhu, että “pitäisikö tätä esittää vielä?” 

 

Joten säpälöinti sai odottaa vielä hetken ja käynnistettiin operaatio Saako olla lisää sardiineja?, jonka tavoitteena oli saada kaikille sardiininnälkäisille mahdollisuus santsikierrokseen. Tämän operaation lopputuloksena voidaan nyt iloisesti ilmoittaa, että kyseinen huikea klassikkofarssi palaa Lapin ylioppilasteatterin ohjelmistoon! Edellisellä esityskaudella huomattiin myös, että eniten palautetta saatiin esityspäivistä, Wiljamin käytävillä kaikui usein “Miksi teillä ei ole viikonloppuesityksiä??” ja siihen lyttiläiset joutuivat vain avuttomina heiluttelemaan käsiään “Ei ole aikaa!”.

 

Mutta tähän tartuttiin nyt uusintaesityskaudella! Sillä helmikuussa kaikki meidän esitykset ovat viikonloppuna. Aivan mahtavaa! Jos aikaisemmin niin moni tuli meitä katsomaan viikolla, niin katsotaan kuinka täyteen sali saadaan, kun esitetään arjen ulkopuolella!

 

Saako olla sardiini? -jatkoesityskausi on saanut alkunsa siitä, että me haluamme tehdä ja teatterinkävijät haluavat nähdä tätä lisää. Joten tässä me nyt ollaan! Tekemässä lisää hurjaa ja hurjan hauskaa farssia, koska se on meistä mukavaa. Tai siis.

 

Koska sitä on farssi. Sitä on teatteri. Sitä on elämä!