Saavuin Kulttuuritalo Wiljamin pihaan sateisena iltana lokakuussa 2022. Lasiovista vilahteli välillä porukkaa, ja sisällä mua odotti haastattelu Pimeän Metsän tuotantoon. Haukoin happea autossa, koska sosiaalinen ahdistus oli näinä aikoina pahimmillaan. Olo tuntui typerältä; miksi pitää jännittää näin paljon.
Mutta ennen ku annoin ahdistuksen painaa kaasua pois pihasta, kävelin äkkiä kiviportaat ylös sisään Wiljamiin. Sisällä mua odotti iloinen tervehdys Pimiksen tuottajalta, ja kävelin pöytään esittäytymään. Kun istuin siinä itse jännittyneenä, huomasin aulan ja teatterin välillä kulkevan paljon iloista porukkaa kahvikupit kädessä.
Sinä iltana liityin melkein vahingossa Lapin ylioppilasteatteriin, ja hyppäsin suoraan syvään päätyyn; jättimäiseen musikaaliin.
Pimeän Metsän työryhmä oli yli 50-henkinen. Tunsin aluksi LYTiltä vain muutaman ihmisen, ja silloisessa elämäntilanteessa syksyn tapahtumiin meneminen jännitti. Ilman mitään kokemusta teatterista ja “98 %” introverttinä tällainen eläväinen yhteisö tuntui alienilta. Päädyin tänne kuitenkin vahingossa – ja pääsykokeissa olisin ehkä saattanut kääntyä ympäri. Jostain syystä yhteisö tuntui korkeakouluporukoista poiketen erilaiselta. Sellaselta, että täällä vaikuttais olevan tilaa jokaiselle.
Pikakelaus pari vuotta eteenpäin. Tässä välissä on tapahtunut aika paljon.
Oon ollut mukana monessa prokkiksessa, antanut luovuuden lentää, saanut uusia ystäviä – ja tänä vuonna olen ollut LYTin hallituksessa. Ensi vuonna olen tuottajana kunnianhimoisessa produktiossa. Jopa mun introverttiys-skaalakin laskenut jopa huimat 8 % (no jooo.).
Lavalle mie en vieläkään kuulu, siellä jalat tutisee ja kylmä hiki valuu. Katsomossa kuitenkin pystyn nauramaan täysillä ja kyyneleet ovat valuneet ilosta ja liikutuksesta. Täällä tunteiden kokeminen ja näyttäminen on ollu helppoa – joka on itselleni tosi poikkeavaa.
Tää on semmonen yhteisö, jossa koko teatterin ja sen jäsenistön hyvinvointi ja toiminnan mahdollisuudet on aina etusijalla. Voi olla oma itsensä, ja voi kurkottaa taivaisiin.
Lyttiläiset on saaneet mut jopa tykkään halauksista. Ihmeiden talo.
Tuuli