MITÄÄN EI SAA ENÄÄ SANOA?!?!
Tänään Oseanian Propagandaministeriön uutisten vapaa-ajan osaston “Isoveljen kahvipöytäkeskustelut” -artikkeli käsittelee ajatusten vapautta ja mahdollisia ajatusrikoksia nykypäivän tietotulvaan hukkuneessa yhteiskunnassa.
Osta liput “1984” -esitykseen www.netticket.fi/1984
George Orwellin dystooppisessa romaanissa “1984” ajatusrikokset tarkoittavat sellaisia paheellisen negatiivisia tai muuten epäkunnioittavia ajatuksia valtiosta, sen ideologiasta ja itsestään Isoveljestä. Oseaniassa ENG-SOS -puolue ja sen ministeriöt valvovat ja kitkevät ajatusrikollisia katukuvasta useiden telenäyttojen ja ajatuspoliisin valvonnan avulla.
Pelko pitää kansalaiset kurissa. Orwellin teos käsittelee autoritääristä yhteiskuntaa ja toimii yhä varoituksena. Kysynpä vain, näemmekö jo samankaltaisia ilmiöitä länsimaisissa demokratioissa? Sosiaalisen median polarisoiva keskustelukulttuuri, sananvapauden rajoittaminen oikealta ja vasemmalta, cancel-kulttuurin pelko ja algoritmien sensuuri voivat sammuttaa erimielisten äänien kuuluvuuden ja kaventaa keskustelukulttuuriamme.
Mikä sitten on ajatusrikos?
Ilman ajatuksia ei ole ajatusrikoksia. Ehkä on kuitenkin hyvä ensin miettiä mistä ne ajatukset oikein syntyvät. Ajatusten synty on monimutkainen ja monivaiheinen prosessi, eivätkä neurologit ole vielä onnistuneet täydellisesti selittämään, miten ajatukset tarkalleen syntyvät. Ajatukset voivat nousta esiin aistimuksista, kuten äänistä tai kuvista, muistoista, tunteista, kognitiivisista prosesseista, kuten päättelystä ja analyysistä, tai jopa alitajunnasta. Ajatus ei siis ole mikään yksinkertainen prosessi, joka vain pyörii aivoissamme. Jotenkin päähämme silti putkahtaa päivittäin jopa 50 000–80 000 ajatusta, mikä tekee ajattelusta jatkuvasti muuttuvan ja monivivahteisen prosessin.
Tämän huomioon ottaen voimme kaikki silloin tällöin ajatella jotain, mitä pidämme epäsopivana tai jopa vihamielisenä (rikollisena?) muita kohtaan – kuten ajatus raivostuttavasta työkaverista, jonka haluaa toivottaa alimpaan maanrakoon. Jos ajatusrikoksista todella säädettäisiin lakeja, voisimme kaikki olla joskus syyllisiä.
“Mitään ei saa enää sanoa” – näin ajatteluamme rajoitetaan
Vaikka orwellilainen ajatusrikos ei olekaan todellinen rikos demokraattisessa yhteiskunnassa, on olemassa merkkejä siitä, että ajatteluamme rajoitetaan nykypäivänä entistä enemmän. Yhteiskunnassa kuulee usein sanottavan, että “mitään ei saa enää sanoa” ja toisaalta maailman valtionjohtajat ovat valmiit kieltämään sanojen käyttöä virastoissaan. Voiko omia mielipiteitä enää vapaasti ilmaista? Ilman pelkoa seuraamuksista.
Suorastaan ristiriitainen sananvapauden kriisi voi johtua osittain siitä, että informaatiotulvan aikakaudella meidän omat ajatuksemme voivat helposti joutua ristiriitaan jonkn toisen narratiivien kanssa. Erityisesti sosiaalinen media on muuttanut ajattelumme arkea suuresti.
Some-alustat luovat ympäristön, jossa tietyt mielipiteet ja näkökulmat voivat omassa viestivirrassasi helposti saada enemmän huomiota kuin jotkin toiset. Erimielisiä ääniä voidaan vaimentaa algoritmien avulla tahallaan tai vahingossa, ja toisaalla taas cancel-kulttuurin tai maalittamisen pelko saa ihmiset vaikenemaan. Vaikka tämä ei ole (vielä) yhtä systemaattista kuin Orwellin kuvitteellisen maailman valvontakäytännöt ja ilmiantajat, on mahdollista, että yksilöiden pelko julkisesta tuomiosta voi rajoittaa vapaata ajattelua ja keskustelua.
Kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa – ja saa mielipiteensä julkisuuteen
Toisaalta on tärkeää huomata, että keskustelupalstat ja sosiaalinen media ovat myös alustoja, joissa ihmiset saavat tuoda esiin mitä tahansa – ja tuovat. Ihmiset tuovat esiin kaikkein pahimpia ja raivokkaimpia ajatuksiaan, usein ilman itsehillintää. Silloin ei voi myöskään odottaa, etteikö sanomisilla olisi seurauksia. Olisikin tärkeää löytää tasapaino sananvapauden puolustamisen ja vastuullisen keskustelun välillä.
Sananvapaus on keskeinen periaate demokraattisessa yhteiskunnassa, ja sitä on puolustettava kaikin keinoin. Ilman sananvapautta emme voi ilmaista ajatuksiamme, jakaa eri näkökulmia tai kyseenalaistaa vallanpitäjiä. Kuitenkaan sananvapauden puolustaminen ei tarkoita, että meidän tulisi sallia vihapuheen, valheiden tai häpäisevän kielen levittäminen. On tärkeää miettiä, missä kulkee raja sananvapauden ja vastuullisen, kunnioittavan keskustelun välillä. Tämä on erityisen tärkeää nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa vaikeiden ja jakautuneiden aiheiden käsittely voi johtaa voimakkaaseen polarisoitumiseen. Sosiaalisen median ja muiden viestintäalustojen algoritmit usein edistävät omassa kuplassa elämistä ja karsivat vaihtoehtoisia mielipiteitä, mikä kaventaa avoimen ja rehellisen keskustelukulttuurin tilaa.
Kielenkäytöllämme on suuri merkitys yhteiskunnan rakentamisessa. Se, miten puhumme toisistamme ja itsestämme, luo pohjan yhteisön arvoille ja normeille. Jos käytämme halventavaa kieltä, se tukee epäoikeudenmukaisten rakenteiden vahvistumista. Kielen avulla muokataan ajattelutapoja ja luodaan ymmärrystä, mutta myös vahvistetaan ennakkoluuloja ja syrjintää. Jokaisen meistä on hyvä pohtia, millaista kieltä ja sanoja käytämme, koska se voi olla väline joka yhdistää tai erottaa meitä toisistamme. Yhteiskunta, jossa käytämme kunnioittavaa ja avointa kieltä, on yhteiskunta, joka arvostaa moninaisuutta ja rohkaisee rakentavaan keskusteluun.
Voimmeko elää yhteiskunnassa, jossa emme pysty enää käymään avointa ja kunnioittavaa keskustelua?
Jos tarkastelemme Orwellin varoitusta ja nykyistä yhteiskuntaa, voimme kysyä, mitä tapahtuu, kun ajattelun vapaus alkaa kaventua. Voiko yhteiskunta todella olla vapaa, jos ajattelu ja puhe ovat jatkuvassa valvonnassa? Voimmeko elää yhteiskunnassa, jossa mielipiteet polarisoituvat niin voimakkaasti, että emme pysty enää käymään avointa ja kunnioittavaa keskustelua? Vapaus on olennainen osa yhteiskuntaa, mutta se ei tarkoita rajoittamatonta vapautta loukata toisia.
Meidän tulee puolustaa sananvapautta, mutta myös pohtia, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa: yhteiskuntaa, jossa voidaan vapaasti ilmaista eri näkökulmia, mutta jossa vastuullinen kielenkäyttö ja keskustelukulttuuri estävät tiedon vääristämisen ja erimielisyyksien johtamisen vihaan tai väkivaltaan.
“Tule katsomaan mitä tapahtuu, kun vapaus katoaa.”
osta liput 1984-esityksiin nyt!
1984 on vahva ja ajatuksia herättävä esitys, joka sisältää väkivaltaa, seksuaalisuutta ja ahdistavia teemoja. Näytelmää ei suositella alle 16-vuotiaille. Näytelmässä käytetään välkkyviä valoja ja teatterisavua.
