Joku valvoo sinua – vai valvooko?
Uudessa Oseanian Propagandaministeriön uutisten vapaa-ajan osaston “Isoveljen kahvipöytäkeskustelut” -artikkelissa syvennytään pohtimaan valvontaa sen näkymistä yhteiskunnissa ja onko meillä mitään yksityisyyttä, kun älypuhelimet kulkevat mukanamme kasvoissa kiinni melkein koko ajan.
Osta liput “1984” -esitykseen www.netticket.fi/1984
Kirjassaan “1984” George Orwell kuvailee Isoveljen valvovan Oseanian ja erityisesti puolueen jäseniä tiukalla otteella. Tarkoituksena oli pitää puolueen jäsenet täydessä kontrollissa heidän jokaista elämän osa-aluetta aina käyttäytymisestä ajatuksiin.
Näkyvää valvontaa ENG-SOS puolue harjoitti telenäyttöjen ja mikrofonien avulla, joita oli joka paikassa ja niiltä puolueen jäsenet eivät pääse pakoon milloinkaan vaan ne vahtivat heitä jopa öisin Orwell taisi olla aikaansa edellä useammassakin asiassa, kun asiaa pohtii tarkemmin. Meillä jokaisella kulkee jonkinlainen telenäyttö mukana, joka luvallamme sovellusten avulla kohdentaa meille sopivia mainoksia ja sisältöä, kuten hassuja kissavideoita tai loisto tarjous päheimmästä moottoriveneestä. Niiden avulla meidät voidaan löytää syvältä metsästä, kun pirautamma hätäkeskukseen sen sovelluksen kautta.
Valvontaa, jotta olisimme turvassa
Aluksi on hyvä pohtia, mitä valvonta tarkoittaa. Toisaalta myös, miksi meitä valvontaan ja miksi se välillä voi olla ihan paikallaan. No valvonta nähdään käyttäytymisen, toiminnan tai muun tiedon seurantana, joka useimmiten kohdistuu ihmisiin tarkoituksena vaikuttaa, ohjata ja suojella heitä.
Yleisesti valvonta ymmärretään valtion harjoittamana valvontana kansalaisiaan kohtaan ja tavoitteena on lainvalvojille, kuten poliisit tai muut viranomaiset, säilyttää sosiaalinen kontrolli, tunnistaa ja seurata erilaisia uhkia mutta myös estää ja tutkia rikoksia. Jos valvonnan tarkoituksena on ohjata ja suojella meitä toisiltamme tai tekemästä tuhmuuksia ja tarvitsemme siihen erillisiä viranomaisia vahtimaan, kysymykseksi herää olemmeko näin vailla hyviä käytöstapoja ja sisäistä moraalia.
Ihmisistä hyvää uskova sanoisi, että olemme pohjimmiltamme hyviä ja haluamme hyvää mutta tilanne tekee meistä varkaan. Toisaalta pessimistinen näkemys sanoisi, että olemme kaikki itsekkäitä ja omaa etua ajavia ja tarvitsemme ulkoisen kontrollin tuoman paineen.
Valvonnassa itsessään ei ole mitään pahaa. Pohditaan vaikka lapsien vanhempia, joiden pitää valvoa heitä tarkasti, jotta rakas pienokainen Hertta 2v ei tukehtuisi Legoon tai Matti 15 v laittaa pyöräillessään kypärän päähän edes kerran. Toimivassa yhteiskunnassa ihmisten luottamus viranomaisten ja lainvalvojien oikeudenmukaiseen toimintaa luo myös kuvaa positiivisesta valvonnasta, kun voit luottaa siihen, että itseesi kohdistuva vaara on pieni. Toisin sanoen, kuten Orwellin kirjassakin, voi valvonta muuttuu ongelmalliseksi, kun sen käytön tarkoituksena ihmisten täydellinen kontrollointi.
Näin yksityisyys katoaa
Orwellin teoksessa Oseanian kansalaiset elävät valvontayhteiskunnassa, mutta sen sisälläkin on eroja; puolueen ulkopiirin jäsenet ovat tiukiten valvottuja. Heitä valvotaan enemmän kuin niin sanottua “alinta kastia” olevia proleja. Valvonnan ulkopuolella ja valvojiin kuuluivat puolueen sisäpiirin jäsenet. Nykyäänkin samankaltaisia yhteiskuntia voi löytää, ja näissä myös valvonta jakautuu erillä tavalla kansalaisten kesken. Tarkoituksena on varmistaa, että heidän käyttäytymisensä on valtion johdolle myönteistä.
Kansalaisiin kohdistuva valvonta on lisääntynyt myös vapautta korostavissa länsimaalaisissa demokratioissa. Erilaiset kansalaisoikeuksia puolustavat ryhmät ovat nostaneet tätä huolta esiin ja pelkäävät jatkuvan valvonnan johtavan meidän jokaisen yksityisyyden katoamiseen. Toisaalta, onko pelko turha, kun miettii kuinka helposti luovutamme tietojamme erilaisten sovellusten käyttöön, kun emme jaksa lukea pitkää ja pienellä printillä kirjoitettua tekstiä tietojamme keräämisestä. Näppäämme vain ärsyyntyneenä “hyväksyn kaikki”, kun haluamme päästä mahdollisimman nopeasti lukemaan kuumimpia juoruja vuodetuista Isoveljen nuoruusvuosien skandaalikuvista.
Elämmekö me jo valvontayhteiskunnassa?
Valvommeko itse itseämme, kun useilla on erilaisia urheilukelloja tai sormuksia, jotka mittaavat melkein jokaista terveyteen liittyvää osiota aina saavutetuista askelista unen laatuun? Samalla luovutamme nämä tiedot näitä valmistavien yritysten haltuun. Miten sitten erilaiset älykodin laitteet, joiden avulla ohjataan kodin valvontakameroita tai echo-laitetta, joka käskystä kertoo päivän sää tai laittaa soimaan lempi biisilistan “Kitchen Swingers” jokaviikkoista meal preppausta varten? Nämä laitteet keräävät paljon tietoa mieltymyksistämme mutta helpottavat elämäämme niin, että osaammekohan kohta elää ilman niitä.
Tästä näkökulmasta tarkasteltuna elämme jo mahdollisesti valvontayhteiskunnassa, mutta meillä on edelleen vapaus valita – toisin kuin Orwelin kuvaamassa maailmassa. Meidän täytyy käydä kriittistä keskustelua nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän valvonnasta ja sen merkityksestä, kun teknologian huima kehittyminen mahdollistaa uusia keinoja valvoa meitä.
“Tule katsomaan mitä tapahtuu, kun vapaus katoaa.”
osta liput 1984-esityksiin nyt!
1984 on vahva ja ajatuksia herättävä esitys, joka sisältää väkivaltaa, seksuaalisuutta ja ahdistavia teemoja. Näytelmää ei suositella alle 16-vuotiaille. Näytelmässä käytetään välkkyviä valoja ja teatterisavua.
