Vapaus valita
Viimeisessä Oseanian Propagandaministeriön uutisten vapaa-ajan osasta “Isoveljen kahvipöytäkeskustelut” -artikkelissa käsitellään vapautta, mitä se tarkoittaa, mitä se merkitsee, ja huomaammeko sen tärkeyden vasta kun se on viety.
George Orwellin 1984 esitteli meille maailman, jossa vapaus tarkoitti “vapautta sanoa, että kaksi plus kaksi on neljä – jos se sallitaan”. Meillä taas vapaus tarkoittaa mahdollisuutta tehdä tai saavuttaa jotain ilman rajoitteita, jotka estäisivät sen. Vapauden rajoitteet voivat olla esimerkiksi pakkoja, juridisista tai terveydellisistä syistä johtuvia rajoituksia tai muiden toimijoiden väliintulo. Kun valitsemme itse, niin sehän on vapautta?
Onko valinta aina valinta?
Me elämme aikakautta, jossa vapaus on kuin vanha villapaita: vähän kutittaa, ei oikein sovi nykyiseen tyyliin, mutta siitä ei halua luopua, koska se tuntuu oikealta. Me saamme valita kahvikupin koon, suodattaa uutiset algoritmilla ja vaihtaa identiteettiä kolmesti päivässä – mutta joskus on hyvä pysähtyä miettimään: onko tämä vapaus vai pelkkä illuusio siitä?
Valinnanvapaus kuulostaa jaloilta, mutta moniko valinnoista on aidosti omia? Suositukset, trendit, kohdennettu sisältö ja jopa yhteiskunnan rajoitteet turvallisuuden nimissä, työntävät meitä suuntaan, jonka joku muu – tai jokin muu – on jo ennalta määritellyt. Onko valinta valinta, jos kaikki vaihtoehdot on valittu puolestasi?
Miksi me luovumme vapaudestamme?
Ehkä me emme menetä vapautta huomaamatta – ehkä me luovumme siitä vapaaehtoisesti. Ymmärtämättä, että “käyttäjäystävällisyys” voi tarkoittaa myös sitä, että joku muu tekee valinnat puolestamme. Ja sehän on kätevää. Ei tarvitse ajatella liikaa, kun kaikki on jo suodatettu, hyväksytty ja suunniteltu meille.
Vapaus tuntuu raskaalta. Se vaatii vastuuta, epämukavuutta, joskus jopa konflikteja. Ja jos valinta on vapauden ydin, niin joskus se tarkoittaa valita vaikeampi tie. Mutta mitä tapahtuu, kun mukavuus voittaa vapauden yhä useammin?
Vapaus olla typerä – ja kasvaa siitä
Vapaus ei ole vain kykyä valita oikein – se on oikeus valita väärin. Sanoa jotain tyhmää, ottaa siitä vastuu, ja sitten selittää podcastissa, miksi se oli “henkilökohtainen kasvutarina”. Meillä on vapaus tehdä virheitä – kunhan muistamme, että ne ovat brändättävissä ja jaettavissa TikTokissa.
Meillä on myös vapaus olla hiljaa. Olla näkymättömissä. Olla olematta mieltä. Se on usein radikaaleinta, mitä voi tehdä ajassa, jossa kaiken oletetaan olevan näkyvää ja jaettavaa. Toisaalta meidän pitää tunnistaa omat etuoikeutemme ja puolustaa niitä, jotka eivät saa sanoa mitään. Tällöin vaaditaan jopa kovaa huutamista, jotta muutkin heräävät.
Vapaus katoaa usein hiljaisuudessa
Mutta vapaus ei ole ikuinen. Emme todennäköisesti ymmärrä omaa vapauttamme ennen kuin se viedään meiltä. Se voi lähteä hiljaa: sanavalinnoista, automaattisista viestisensuureista, uusista säännöistä “meidän turvallisuuttamme varten”. Orwellin maailmassa pelättiin, että totalitarismi murskaa meidät. Meidän maailmassamme se ehkä halaa meidät hiljaiseksi – pehmeästi, päivitys kerrallaan.
Ja ehkä juuri siksi vapaus ei enää ole sankareiden yksinoikeus. Se kuuluu jokaiselle, joka uskaltaa pysähtyä, ajatella itse ja valita jotain muuta kuin sitä, mitä algoritmit juuri suosittelivat tai yhteiskunta sinulta odottaai. Se alkaa pienistä asioista: sanasta, katseesta, päätöksestä olla mukana tai jäädä ulkopuolelle.
Lopuksi – valinta, joka jää sinulle
Silti, niin kauan kuin pystymme nauramaan, kyseenalaistamaan ja kirjoittamaan tällaisia juttuja, ei kaikki ole vielä menetetty. Vapaus on lopulta yksinkertainen asia: lupa olla oma itsensä ilman että siitä tuomitaan – ja mahdollisuus valita.
Se voi olla näkymätön, mutta sen puuttumisen tuntee heti.
Ja silloin tekee mieli huutaa: “Kaksi plus kaksi on edelleen neljä!”
Make Orwell fiction again.
Osta liput Sytyjen “1984” näytökseen Helsinkiin:
1984 on vahva ja ajatuksia herättävä esitys, joka sisältää väkivaltaa, seksuaalisuutta ja ahdistavia teemoja. Näytelmää ei suositella alle 16-vuotiaille. Näytelmässä käytetään välkkyviä valoja ja teatterisavua.